Sähköntuotannon hintavertailu: tuulivoima edullisin

1-1230897052p1Zv
Maalle rakennettu tuulivoima on ensimmäistä kertaa edullisin sähkön tuotantotapa Lappeenrannan teknillisen yliopiston (Lappeenranta University of Technology, LUT) sähkön tuotantokustannusvertailussa.
“Tuulivoiman hinnanalennus johtuu kasvaneesta yksikkökoosta, alentuneista käyttö- ja kunnossapitokustannuksista sekä pidentyneestä huipunkäyttöajasta. Myös tuulivoimaloiden käyttöaste on kasvanut viidessä vuodessa noin kahdeksan prosenttia”, kertoo tutkimuksesta vastannut professori Esa Vakkilainen.
Laskelmien perusteella 2860 huipunkäyttöajalla maalla sijaitsevan tuulivoimalan sähkön tuotantokustannus on 41,4 euroa megawattitunnilta (MWh). Merellä sijaitsevan tuulivoimalan sähkön tuotantokustannus on sen sijaan 68,9 euroa/MWh.
Vertailun toiseksi edullisin tuotantotapa on ydinvoima, kun laitos rakennetaan olemassa olevalle tontille. Tällöin tuotantokustannus olisi 42,4 euroa/MWh. Täysin uuden ydinvoimalaitoksen tuotantokustannus on 55,4 €/MWh. Hinta ydinsähkön rakentamiselle on noin viisi prosenttia edullisempi kuin vuoden 2012 arviossa.
Kaasusähkön tuotantokustannus on 68,9 euroa/MWh, turvelauhteen 75,7 euroa/MWh ja hiilisähkön hiilidioksidin talteenotolla 75,9 euroa/MWh, kun hiilidioksidipäästöoikeuden hintana käytetään 15 euroa/tonni CO2. Vastaavasti uusiutuvista sähköä tuottavista voimalaitoksista puupolttoainetta käyttävän lauhdesähkön tuotantokustannus olisi 76,2 euroa/MWh ja aurinkovoimalan 99,6 euroa/MWh.
Vakkilaisen mukaan tulokset kertovat sähköntuotannon muuttuvan tulevaisuudessa pääomavaltaiseksi. Esimerkiksi tuuli- ja aurinkovoimaloiden rakentaminen vaatii isoja investointeja, mutta niiden käyttö on edullista. Sen sijaan esimerkiksi öljy-, hiili- ja turvevoimaloissa iso osa tuotantokustannuksista tulee polttoaineista. Päästökauppa parantaa merkittävästi hiilidioksidivapaiden sähköntuotantomuotojen kilpailukykyä suhteessa fossiilisia polttoaineita ja turvetta käyttäviin tuotantomuotoihin.
“Tämän tutkimuksen ominaisinvestointikertoimilla nykyisen energian tuotantojärjestelmän pääomakustannukseksi saatiin 20,4 euroa/MWh ja täysin uusiutuvan järjestelmän 49,1 euroa/MWh. Otettaessa tuuli- ja aurinkoenergiaa käyttöön sähköntuotanto pääomavaltaistuu.”
Haasteena uusiutuvan sähköntuotannon kehittämisessä on se, että aurinko- ja tuulivoimaloiden tuotantohuiput eivät vastaa Suomen kulutushuippua. Tarvitaan muun muassa varastointia, mikä taas lisää kustannuksia.
“Olisikin syytä alkaa siirtyä käyttämään sähkön tuotannon kokonaishintaa kullekin tuotantomuodolle, koska myös tarvittava varastointi, huipputeho ja varavoima ovat kustannuksia sähkönsiirron lisäksi”, ehdottaa Vakkilainen.
Hänen mukaansa Suomessa maa- ja merituulivoiman tuotantokustannushintaan pitäisi laskelmien mukaan lisätä noin 15 euroa /MWh ja aurinkovoimaan peräti 29 euroa/MWh, jotta ne kattaisivat kustannukset. Kustannuksia syntyy muun muassa varavoiman, sähköverkon tehonhallinnan ja sähkön kantaverkon vahvistamiseen liittyvistä kuluista. Nämä kulut mukaan lukien tulisi maatuulisähkön hinnaksi 56,4 euroa/MWh. Tämä nostaisi ydinsähkön edullisimmaksi vaihtoehdoksi, vaikka voimala olisi rakennettu uuteen paikkaan.
Raportti on jatkoa aikaisemmille hintavertailuille, joista edellinen julkaistiin vuonna 2012. Raportissa vertaillaan eri sähköntuotantovaihtoehtojen taloudellista kannattavuutta. Kannattavuusvertailu on tehty pelkkää sähköä tuottaville voimalaitoksille.
Tutkitut voimalaitostyypit olivat ydinvoimalaitos, maakaasukombilauhdevoimalaitos, kivihiililauhdevoimalaitos, turvelauhdevoimalaitos, puulauhdevoimalaitos, tuulivoimala ja uutena aurinkovoimala. Kannattavuustarkastelu suoritettiin annuiteettimenetelmällä käyttämällä 5 prosentin reaalikorkoa ja maaliskuun 2017 hintatasoa.
Isojen voimaloiden huipunkäyttöajaksi eli vuosittaiseksi tuntimääräksi, jonka aikana voimala on tuottanut nimellisteholla, laskettiin 8 000 tuntia vuodessa. Tuuli- ja aurinkovoimalle käytetään niille tavanomaisia huipunkäyttöaikoja 2860 ja 982 tuntia. Laskelmissa ei ole otettu huomioon mahdollisia valtiovallalta saatavia tukia, eikä eri voimalaitoksiin kohdistuvat veroja.
Koko raportti on luettavissa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-335-124-0 .